Ikkunasta seuratessani huomasin, kuinka pihatuomen takaa näkyi jälleen pomppiva hahmo. Pakkaslumi rapsui ja lennähteli tulijan ympärillä. Tuttu pupuhan se sieltä tulla ropsutti. Katselin ja "kuuntelin", oli aivan kuin rokki soisi jäniksen kintereissä. Ajatus sai hyvälle tuulelle.
Oivalsin, kuinka säveltäjätkin voivat löytää luonnosta inspiraation teoksiinsa. Minun soivasta jänöstäni tuli tämän näköinen.
p.s Tämän taulun halusi vävypoikani, ehkäpä hänkin kuulee jäniksen rokkaavan. Pitänee kysyä
Minulle tämä jänis ei rokkaa, vaan hilputtelee lähes äänettömästi kuutomon valossa, kireissä paukkupakkasissa. Yksi mieluisimpa ajankohtia minulle.
VastaaPoista